Torstaina 15.5.2014 tämä reipas kattilauma lähti retkelle siirtolohkareille kauniissa auringon paisteessa.
Syötiin omia herkkuja ja koululta mukaan saatuja lihapiirakoita. Mukaan saatiin myös virkistykseksi omenaa ja pillimehut. Kuten aina, eväiden syönti oli tämänkin retken kohokohta. Vapaasti sai valita eväiden syönti paikan, kunhan on kuuloetäisyydellä. Mutta kuinka kävi. Sopivaa paikkaa kyllä etsittiin sieltä sun täältä, mutta lopulta olimme kaikki kuitenkin yhdessä somassa kasassa eväinemme. Kun omat ja varsinaiset eväät oli saatu tutkittua alkoi retkipaikan tutkinta.
Kovin yrittivät lapset isoja kallionlohkareita valloittaa, mutta vähäiseksi jäi valloitus.
Suurimman siirtolohkareen alta teemu löysi geo-kätkön. Pelottavan sellaisen. Sitä ihmeteltiin kilpaa.
Retkimetsässämme oli paljon ihmeteltävää, joka hämmästytti ja kummastutti näitä pieniä kulkijoita.
Kaikkeen en minäkään vastausta tiennyt, mutta toisaalta onhan kiva, että jää pieniä mysteerejäkin.
Miten tuo pieni puu voi pitää isoa kiveä paikoillaan? Mitä jos tuo puu kaatuu? Lähteekö kivi sitten vierimään meidän päälle? Kuka nämä kivet ovat tänne tuonut? Kuinka kauan ne ovat olleet täällä?
Pyllyluisuakin harrastettiin ja se taitaa ollakin minun vetämien retkien perinne. Jokaikinen ryhmä, jonka kanssa olen vuosien varrella siirtolohkareilla ollut, mukaan lukien omat lapseni, ovat keksineet tämän pyllymäen. äidit ei välttämättä ilahdu, mutta lapsilla oli hauskaa.
Joaiselle riitti mieleistä puuhaa metsässä. Pojat tietekin etsivät jännitystä kiipeilemällä isoilla kivillä ja luolissa. Tytöt jaksoivat tutustua myös ympäröivään luontoon.Tiia löysi linnun munan kuoria ja Neea, Saara ja Wilma poimivat valkovuokkoja.
Lopuksi leikimme kiven kuljetusta kengällä. Tässä lajissa tytöt olivat lyömättömiä. Saara selkeä ammattilainen ja Teresa sekä Wilma myös lajin aatelia. Pojat hieman protestoivat, että johtuu kiven mallista, mutta suut meni tukkoon, kun Wilma painoi menemään monta kierrosta heidän mielestään huonommalla kivellä.
Yritimme ottaa yhteiskuvan automaattilaukaisjalla, jotta kaikki olisimme kuvassa mutta ei onnistunut. Pääasia kuitenkin, että lapset ovat kuvassa.
Retki oli kyllä kaiken kaikkiaan huippureissu. Meillä kaikilla oli niin mukavaa :)
Tämä vuosi on ollut kyllä työn täyteinen. Eikä ryhmämme ollut siitä rauhallisimmasta päästä, mutta vaikka emme ryhmäwautseja saaneet liiemmälti kerättyäkään, niin sen vaan sanon, että Hiidenpadan paras ryhmä silti.
Kiitoksia kaikille Kutvosten kotijoukoille yhteistyöstä. Osan teistä joudun hyvästelemään, mutta toisten kanssa yhteistyö vielä jatkuu tavalla tai toisella.
Erinomaisen rentouttavaa kesää ja nautitaan perheen yhteisestä ajasta. Lapsenne ova aarteita!
Taina
"Lapsilleni!
Rakastan teitä tarpeeksi kiusatakseni teitä kysymyksillä, mihin olette menossa ja milloin tulette kotiin.
Rakastan teitä tarpeeksi antaakseni teidän huomata, että ystävänne oli varsinainen hyypiö.
Rakastan teitä tarpeeksi vahtiakseni kaksi tuntia, kun siivositte huonettanne, vaikka minulta siistimiseen olisi mennyt vain varttitunti.
Rakastan teitä tarpeeksi ollakseni välittämättä siitä, mitä kaikki muut äidit tekevät tai sanovat.
Rakastan teitä tarpeeksi antaakseni teidän kompastella, kaatua, satuttaa itsenne ja epäonnistua.
Rakastan teitä tarpeeksi hyväksyäkseni teidät sellaisina kuin te olette, ei sellaisina kuin minä olisin halunnut teidän olevan.
Ennen kaikkea rakastan teitä tarpeeksi sanoakseni "ei" - vaikka tiesinkin teidän inhoavan minua sen takia."
