Kirje kotiin 7 Suomalaisen kulttuurin huumassa 28.2.2013

Tere!
Hangilla hohti helmet, toden totta. Siitähän kuukausi on vissiin nimensä saanutkin. Lunta riitti ja lapset saivat nauttia kunnon talvesta.

Helmikuun ensimmäisen kokonaisen viikon teemana oli kirjasto. Vietettiinhän 8.2. Lainan päivää. Kävimme ryhmittäin kirjastossa. Maanantaina Kati johdatti Karvatassunsa kirjastoon, tiistaina Marjo ja Lentoset suorittivat visiittinsä, keskiviikkona Pauliina piipahti Hiidenpadan karhujen kanssa tutustumassa kirjaston palveluihin sekä vielä torstaina Wetskut Tainan johdolla. Wetskut saivat kirjastosta lainaamiensa kirjojen väliin kivat kirjanmerkitkin. Kiitosta vaan kirjaston Ritvalle. Ritva kertoi myös, että kun hän jää pois, tulee hänen tilalleen robotti. Sitä Wetskut ihmettelivät pitkään. Minkälainen robotti, miksi niin tapahtuu? Siinäpä sitä sitten selitti lapsille tätä nykymaailman tapaa korvata ihminen koneella. Eipä taida se uusi robotti kertoa lapsille luonnosta, kierrätyksestä mukaansatempaavasti eikä liioin taida tuo robotti lukea lapsille eloisasti satuja niin kuin Ritva on nyt tehnyt. Kutsuipa Ritva meidät seuraavanakin viikkona kirjastoon kuuntelemaan, kun hän kertoo luonnosta. Valitettavasti nämä treffit eivät nyt onnistuneet, sillä viikon 7 alusta liikunnanohjaajaopiskelija Kalle Vainio aloittaa iltsun puolella työssäoppimisjakson. Kalle vetää maanantaista torstaihin iltsun liikuntatuokiot. Näin  lapset saivat varmasti monipuolista ja ajassa olevaa lasten liikuntaa.

Askartelussa Kati teki lasten kanssa seuraavan viikon ystävänpäivää ajatellen sydännauhoja.

Viikolla 7 teemana oli mikäpäs muu kuin ystävyys. Valmistimme edellisen viikon  perjantain toisella toimintatunnilla ryhmissä ystävänpäiväkortit salaiselle ystävälle. Kortin saaja arvottiin. Näin taattiin, että varmasti jokainen sai kortin ja ollaanhan me kaikki täällä Hiidenpadassa ystäviä keskenään. Poissaolijoiden puolesta ryhmäkaverit tekivät kortin. Näin jokainen sai ja myös jokainen antoi, ainakin välillisesti,  kortin jollekin onnelliselle. Muutenkin keskustelimme mitä eroa on kaverilla ja ystävällä. Wetskuissa ainakin pääteltiin, että ystävälle voi kertoa kaikkia salaisuuksia, mutta kaverille vaan tavallisia juttuja. Näinpä se juuri taitaa ollakin. Yhdessä keksimme Wetskujen kanssa hienon ystävänpäivärunon:

OOT YSTÄVÄ RAKAS

SINÄ SURUNI JAAT

OLET KUUNTELIJA PARAS

NÄIN VALLOITAT KAIKKI MAAT

KULJE KANSSANI AIN

MENNÄÄN RANTAAN PÄIN

ME YHDESSÄ VAIN

RINNAKKAIN.

Saa käyttää muttei oo pakko :)

Tiistaina 12.2. oli koulun hiihtopäivä. Kaikkensa antaneet talviurheilijat saivat iltsussa valita kahtena toimintatuntina kolmesta eri toiminnosta: Kallen liikuntatunti, rauhallinen köllöttely hiljaisessa tai leikki.

Ystävänpäivää juhlistimme valmistamalla kaulassa pidettävät isot pahvisydämet. Sydämiin kerättiin ystävien nimiä. Ilolla totesimme, että ystäväksi käytiin kysymässä ihan yli sukupuoli-, ikä- ja luokkarajojen. Kun kaikilla oli ystävänsydän täyteen rustattu ystävien nimmareita, jaettiin edellisellä viikolla tehdyt ystävänpäiväkortit ja samalla sai Hiidenpadan herkkua eli pienen karkin ystävänpäivämuistamisena.

Perjantaina 15.2. hiihtolomahengessä työssäoppijamme Janina vei osan lapsista pienelle pulkkaretkelle.

Helmikuun viimeisellä viikolla teemana oli Kalevala. Lapsille kerrottiin kansalliseepoksestamme ja tutustuttiin niin teoksen tekijään kuin sen hahmoihinkin.

Askartelussa valmistettiin kissakäsinuket Tainan johdolla. Huh, huh olipa haastava askartelu, mutta lopussa kiitos seisoi ja saimme aikaiseksi oikein somat ja veikeät kisumirrit. Mahtaakohan Kalevalassa esiintyi näin mainioita kissoja?

 

Iloitaan kevään alkamisesta ja muistellaan päättynyttä ihanan lumista talvea.

       Kati  Janina  Pauliina   Kalle    Marjo   Taina